torstai 26. maaliskuuta 2015

Mixed Mediaa "Katriina"

Luin hieman huolimattomasti erään haasteen teeman; huomioin vaan mixed median, mutten sitä, että piti olla kortti. No mun työstä mikään kortti tullut, siis en osallistu tällä siihen haasteeseen.
Tämä on taas sarjasta "mitä kaapista löytyy". Vuosikausia on talouspaperin palaseen käärittynä kaapissa ollut kipsiin valetut nukenkasvot. Mikä lie projekti ollut silloin menossa ja yksi pää on jäänyt yli tarpeen. Samaisesta säilöstä löytyi mdf-massasta tehtyjä koristejutskia. Jaahas, mitäs näistä vois kehitellä? Nukenkasvoista halusin ilman muuta sellaiset leikeissä kuluneet, elämää nähneet ja siitä se lähti idea kehittymään. Tunsin nenässäni jotain kumia olevien nukenkasvojen tuoksun ja aistin kuluneet ja likaantuneet, auringonpaisteessa ahavoituneet, karheat posket. Sitä mielikuvaa lähdin tavoittelemaan. Mielikuvalla oli nimikin: Katriina, lapsuuteni nukke. Lumivalkoisia kipsikasvoja rupesin tuunailemaan akryliväreillä. Useamman kerran pyyhin  ja taas värjäsin. Olisi mieli tehnyt vähän kolhaista kasvoja, mutta en uskaltanut, jos vaikka olisivat tykkänään säpäleiksi menneet. Monen monituisen vaiheen jälkeen kasvot vastasivat mielikuvaani. Tukkaan kiinnitin Gel Mediumilla sekalaisia pieniä helmiä ja niitä maalailin ja embossailin ja taas maalailin ja embossailin. Meni niin kokeiluiksi! Kuitenkin aikalailla sinnepäin lopputulos kuin mitä olin kuvitellutkin.
Taustaksi jälleen ohut canvaspohja (13 x 18 cm) ja siihen tein sabluunan avulla craclekohopastalla vähän struktuuria. Sivuihin liimasin mdf-koristeet ja ylä- ja alareunaan helminauhaa. Taustan värit olen suihkutellut ainakin kuudella värillä mistejä ja embosaillut muistaakseni kolmella tai neljällä erivärisellä kohojauheelle. Kamera oli siinä pöydällä sitä varten, että otan työvaihekuvia. Arvatkaapas muistinko yhtään kuvaa ottaa?! Kun oikein innostuu niin kaikki muu unohtuu. Ruusut olivat tylsän ja haljun violetteja ja niitäkin tuunailin aika rankalla kädellä. Pari metallikoristetta ovat ylijäämävarastoa viime kesän Matka Luovuuteen-viikonlopun Finnabairin kurssilta. Ja vielä loppusilaukseksi tämän hetken lempparit Inka Gold-värit turkoosi ja violetti ja tottakai ripaus kultaa metallivahalla! Näin "Katriina " oli valmis.





 Alla olevassa kuvassa minä, Katriina ja koirani Taija, vuosi taitaa olla 1953.  Ihana ja hauska yhteensattuma on, että ensimmäinen lapsenlapsenikin on Katriina <3
Tämän kertainen mixed media-työni rakentui lapsuuden muistoille, erityisesti Katriina-nukelleni <3

18 kommenttia:

  1. Onnistuneesti olet Katriinan kasvot vanhattanut ja saanut kipsiin eloa. Hieno kokonaisuus :) Ja lunta ei näyttäisi teillä olevan (vai oletko ehkä kuvannut ennen viimeisintä myräkkää?), joten laitanpa muutaman tönkyrällisen tuosta meidän pihalta tulemaan kun olisi aivan joutilaana... vaihtariksi voisin ottaa kevään, kiitos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila :)
      Lunta ei ole kuin kupillinen tuolla metsänreunassa. Onneksi jäimme paitsi viimeisistä lumimyräköistä. Mutta ei tarvitse välttämättä laittaa tulemaan, pitäkää vaan kun kerran olette saaneet :D
      Mutta ihan mielettömän kylmä viima kun kävin kuvaamassa Katriinaa pihalla, aurinko paistaa.

      Poista
  2. Onnistuit tosiaan muuttamaan valkoisen kipsipään nukeksi. Kaunis teos siitä tulikin.
    Minun lapsuuden nukkeni, jonka nimi vaihtui useitakin kertoja, samoin sukupuoli riippuen leikistä, on vielä tallella laatikossa. Toinen silmä vain ei enää sulkeudu, muuten se on kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Armiida :)
      Ihanaa, että nukkesi on vieläkin tallella. Minulle tämä Katriina oli kaikkein rakkain (taisi pari muutakin olla), mutta siitä olin aina vähän katkera, kun en ikinä saanut sellaista silmiään sulkevaa. En edes muista, missä vaiheessa Katriina on jäänyt pois reissusta ja kuviakin on tasan tarkkaan tämä yksi. Onneksi minulla on nyt tuo ihan ihka oikea elävä Katriina <3

      Poista
  3. Lopputulos on kympin arvoinen vaikka paljon oli tässäkin työtä, mutta helpolla ei pääse jos haluaa todella upeeta :-D
    Tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selma :)
      Oli taas sellainen kokeiluvimma päällänsä ja aikaahan siinä muutama tunti vierähti, mutta mitäs siitä :)

      Poista
  4. Yritin tuijottaa ja tuijottaa lapsuuden kuvasi nukkea, mutta ei taida olla Martta-nukkien Pipsa, kuten minulla oli. Juuri vähän aikaa sitten yritin ostaa huutonetistä samanlaista nukkea, mutta tuli liian kalliiksi minulle. Ostin sitten maalaamattoman pään ja maalasin Pipsan itselleni. Tein kuten muistoissani ja sitten koko nuken valmiiksi. Siitä ei tullut taidetta, kuten sinulla, vaan toisenlainen muistojen nukke.

    MInulla käy kameran kanssa välillä samalla tavalla, eikä sitten ole kuin yksi kuva. Mutta sinulla yksikin kuva kertoo paljon ja sanallinen tarina oli tosi kiva lukea.
    Hieno lopputulos tuli, tämän laitat johonkin sellaiseen paikkaan, että voit aina ohimennen sipaista, niin muisto nousee esiin ja kirkastuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna :)
      Ei minun nukkeni ollut Marttanukkien Pipsa. Rauman kansalaisopistolla oli jolloinkin Marttanukke kurssi ja olin vähän aikeissa sinne mennäkin, mutta ei kuitenkaan sopinut.
      Hienoa, että teit itsellesi Pipsan :)
      Tuon Katriinan paikka on ainakin toistaiseksi keittiön työtasolla, jossa sen aamulla ensimmäiseksi näen.

      Poista
  5. Hieno lopputulos työstäsi. Nyt sinulla on Katriina -nukesta "kuva" kehyksisssä.
    Upeasti toteutettu työ :-)

    VastaaPoista
  6. Kauniisti hohtavat, elävästi muuttuvat ja sointuvat värit! Uskomaton tulos! Taitojen ja tekniikoiden sinfoniaa todella.
    Noissa tietyn aikakauden nukenkasvoissa on jotain iätöntä kauneutta. Onko se niin, että sen näkee vain tuollaisen joskus omistanut... Ehkä ei. Rakkaita ne kuitenkin olivat.
    Minä sain sen silmänsä sulkevan, Margitin, mutta sillä en juurikaan saanut vapaasti leikkiä kuten muilla. Se oli niin hieno, vaaleat hiuksetkin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti :)
      Kyllä ne vähät leikkitavarat olivat rakkaita ja tärkeitä. Muistaa vieläkin kuta kuinkin kaikki. Harmi että melkein kaikki ovat vuosien saatossa tullut hävitettyä. Nyt niillä olisi tosi iso tunnearvo. Mutta muistot on :)

      Poista
  7. Apua, että onkin ihana työ. Kauniisti olet tuunannut muistosi talteen.
    Ihanaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  8. Vautsi, hieno on nukkesi!
    Ja kauniit kasvot olet hänelle tehnyt, olet tosi taitava!

    VastaaPoista
  9. Kaunis teos ja ihanat muistot! ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!