maanantai 30. marraskuuta 2015

XMAS

Muutama päivä sitten päivityksessäni kerroin käynnistä Viherkäisellä (puutarha/sisustusmyymälä). Sieltä lähti mukaan myös pakkaus, jossa valkoiset kirjaimet XMAS. Ne olisivat käyneet johonkin sisustukseen myös sellaisenaan, mutta meidän huusolliin ihan liian blankot. Samasta paikasta bongasin myös koristetikun, jossa taitaa olla saksanhirvi tms. Jotain polymeerimassaa vissiin materiaaliltaan ja vaaleanruskea väriltään. Pussillinen pieniä vaneritähtiäkin tuli ostettua.
Kirjaimet, koristetikku ja vaneritähdet passasivat yhteen ja eikun tuunailemaan niistä mieleinen.
Hahhaa, meikäläinen pystyy saamaan kirjoitusvirheen aikaiseksi vaikkapa neljän kirjaimen yhdistelmässä!!! Ei ollut enää korjattavissa kun huomasin vasta kuvat koneelle siirtäessäni. No mutta nämä kirjaimet kuitenkin olivat kyseessä :)Kirjainten korkeus on 7,2 cm.
Napsuttelin kartongista  lävistäjällä pikkuisia lumihiutaleita ja kiinnitin ne Gel Mediumilla kirjaimiin. Napsasin sarvipäästä tikun pois ja kiinnitin sen samalla aineella A-kirjaimeen. Sitten maalasin kaiken yli harmaalla maalilla.
Vaneritähdet embossasin hopeajauheella.
Harmaaksi maalatut kirjaimet ja sarvipää saivat seuraavaksi käsittelyn turkoosi- ja kulta Inka Goldeilla. Lopuksi kiinnitin embossatut tähdet ja lumihiutaleiden keskustoihin sekä eläimen sarviin kirkkaita strasseja. Vähän lumipastaa laitoin vielä kirjainten yläosiin ja kun pasta oli märkää niin ripottelin turkooseja mikrohelmiä siihen.

Pitää katsella vielä joku sopiva alusta, jolle liimaan kirjaimet kun vähän arveluttaa, että jos tuo A-kirjain sattuu kaatumaan niin ei välttämättä ainakaan sarvet pysy ehjinä.

Hyvää alkanutta viikkoa!



sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kortti kymmenvuotiaalle tytölle

Kummityttömme tytär Lilli kyseli  syyslomalla meillä ollessaan, että olenko jo suunnitellut hänen synttärikorttiaan. No olihan minulla olemassa jonkinlainen visio. Olen aina saanut Lilliltä kehuja siitä, että teen hänelle mieluisia kortteja. Niissä ei saa olla hempeitä rimpsuja ja rämpsyjä vaan enempi sellaista rouheaa tyyliä.
Kymmenvuotiaalle tein tällaisen kortin. Ikkunasta katsoo sankari itse (kesällä ottamani kuva).






Väinö-tonttu tuli taas eilen ulos kaapista ja toivottelee blogissa kävijöille oikein tunnelmallista ja hyvää joulun odotusta ja jouluun valmistautumista.



lauantai 28. marraskuuta 2015

Enkeli vanhasta kirjasta

Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt vinkkiä kirjasta tehtyyn enkeliin. Monenlaisia on löytynytkin, mutta ei yhtään mieluista, josta olisin lähtenyt kehittelemään omaani.
Uusimmasta Ihana-lehdestä sitten vihdoin löytyi malli, jota aika pitkälti jäljittelin.
Kirjasta taittelin  parisataa sivua. Kädet ovat Fanttilankaa, hihat  pellavakangasta, pää on halk.47mm puuhelmi, hiukset jotain mohair-tyyppistä neulelankaa, siivet kaksinkertaista kartonkia,  kartongista kirjankannet, joihin kiinnitin enkelikuvat paperinenäliinasta ja sivut vanhasta kirjasta.
Huomasin vasta päivitystä tehdessäni, että toinen hiha on jäänyt kuvatessa vähän pahasti, mutta en viitsinyt uusia kuvia ruveta ottamaan. Älkää antako häiritä!




Kyläyhdistyksemme askarteluillassa ensi viikolla tehdään tällaisia (jokaisella tietysti oma versionsa) oikein porukalla.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Servettitekniikkaa

Paitsi että viihdyn kirjakaupoissa, viihdyn myös puutarha/sisustusmyymälöissä. Raumalla on eräs jälkimmäiseen ryhmään kuuluva suosikkini nimeltään Viherkäine ja siellä on tosi kiva kierrellä ja nauttia kaupan tunnelmasta. Puutarhaan liittyvien asioiden lisäksi on esillä hurja määrä kauniita sisustustavaroita ja kasveja.
Nyt tietysti jouluiset jutut ovat vallanneet kaupan. Pitkä tovi vierähti siellä joulutunnelmasta nautiskellen.
Mukaan tarttuivat mm. Home Fashionin ihastuttavat ruokailuservetit. Myös kuvassa oleva upea jouluruusu tahtoi meille! Serveteistä intoutuneena tein pari joulukorttia ja koristelin pienen tarjottimen.
Kiinnitin servetin decoupage-liimalakalla tukevaan valkoiseen kartonkiin ja embossailin vähän tehostetta reunoihin. Sitten liimasin vielä taustaksi kartonkia, josta jäi näkyviin vain pari milliä, mutta kehysti kuitenkin kortin .



Tarjottimia varastoistani löytyi kolme kappaletta. Ovat mdf-puristetta, pohjustin ne ensin gessolla ja maalasin kahteen kertaan valkoisella maalilla. Revin servettikuviot ja kiinnitin liimalakalla. Tarjottimen reunat käsittelin vielä harmaalla maalilla ja samoin tarjottimen pohjan maalasin harmaaksi.
Voi olla että kahdesta jo valmiiksi maalatusta tulee samanlaiset kuin tässä, tai jotain muuta...ei voi tietää :)


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Muutama joulukortti

Muutaman joulukortin sain valmiiksi. Nyt on 41 joulukorttia odottamassa mahdollista lähettämistä. Mahdollista siksi, että tuskin niitä kannattaa matkaan laittaa, jos postin lakko jatkuu vielä parikin viikkoa. Tokkopa ne sitten enää jouluksi perille ehtivät. Mutta katsellaan, jospa vaikka saisivat sopimuksen aikaiseksi ja palaisivat normaaliin.


Kauniit lumiset maisemat alkavat tällä erää olla muisto vain ja jälleen on pilkkosen pimeää ja vettä on sadellut. Mutta näillä mennään :)


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ensilumi

Ensilumi, tai oikeammin ensiräntä satoi täällä Raumallakin viikonvaihteessa. Facebook ystävällisesti muistuttaa ko. päivänä aikisempina vuosina julkaistuista kuvista.
Kaksi vuotta sitten oli hyvin samanlainen kuva 21.11. kun tämä eilenkin otettu
Vuosi sitten 22.11. julkaisemani kuva näytti myös aika samanlaiselta kuin tänään ottamani. Ehkäpä vähän enemmän lunta on tämän vuotisessa
Niin se ensilumi aika samoihin aikoihin vuosittain sataa, vaikka muistissa on yleensä jotain aivan muuta :)
Lämpötila on aivan nollan vaiheilla, joten voipi olla ettei tuo märkä lumi kauan märässä maassa pysy.

Linnut ovat ahkerasti hääränneet ruokintapaikalla ja niitä on tullut seurailtua. Melko säännöllistä ja kaavoihin kangistunutta porukkaa ovat!
Noin klo 10 alkaa aamupäivän ruokailu isolla porukalla, erimerkkisiä tinttejä, punatulkkuja, närhiä mustarastaita ja varpusia. Sitten hiljenee ja joskus klo 14 kieppeillä on seuraava isompi ruokailutapahtuma ja hämärän tullen vielä joku yksittäinen iltapalalla kävijä haahuilee siemeniä hakemassa.
Tintit syövät pääsääntöisesti lintulaudoilla tai oksilla, punatulkut ja närhet yleensä maassa ja mustarastaat aina maassa.
Luontokuvausaseman (= takkahuoneen) ikkuna olisi kannattanut pestä hyvän sään aikana. Ikkunan alareuna on sen verran likainen, ettei "Lumikin" lasin läpi-toiminto pysty jättämään sitä huomiotta. Maassa ruokailevista on vaikea saada selkeitä kuvia. Jospa vielä lämpöasteille päästään niin pitää hoitaa tuo pikkuasia kuntoon. Ikkunan läpi voi lintuja häiritsemättä itse lämpimässä kuvailla. Ainoastaan närhi on niin tarkka, että huomaa pienenkin liikkeen ja pitää hiljaa ja huomaamattomasti yrittää hiipiä kuvausetäisyydelle.
Tänään poikkesi rouva mustarastas aterialla ja punatulkut söivät tarkassa muodostelmassa. Talitintti pudotteli siemeniä maahan. Yhteistyöllä se sujuu!



Oikein hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille, viikon päästä on ensimmäisen adventtikynttilän sytyttämisen aika.

torstai 19. marraskuuta 2015

Jokunen sananen viestinnästä


Legendaarinen viestinnän asiantuntija ja emeritusprofessori Osmo A Wiio laati  Wiion lait, jotka kuvastavat viestinnän vaikeutta ja suoranaista tolkuttomuutta.
 1. Viestintä yleensä epäonnistuu paitsi sattumalta.
    1.1 Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
    1.2 Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
    1.3 Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
    1.4 Jos olet itse sanomaasi tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.
2.Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
3.On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4.Mitä enemmän viestitään sitä huonommin viestintä onnistuu.
    4.1 Mitä enemmän viestitään sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.
5.Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.
6.Uutisten tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.

Kouluttaja, tietokirjailija ja yrittäjä Katleena Kortesuo laati lait toisesta näkökulmasta katsoen
1. Viestintä onnistuu, kun kiinnität huomiota vastaanottajaan.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, varmista ettei niin käy. Käytä tarkentavaa kieltä.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin. On olemassa myös joku toinen, joka     tietää huonommin. Ihmiset ovat erilaisia.
4. Mitä enemmän viestitään, sitä tarkempi pitää olla, että viestintä pysyy yhdenmukaisena.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, miten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävän olevan. Ja tämä kannattaa tiedostaa, kun viestii.
6. Uutisen tärkeys on verrannollinen sen jaettavuuteen sosiaalisessa mediassa.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä paremmin pitää valmistautua.

Wiion lait ovat lähisukua Murphyn laille. Jos joku voi mennä pieleen niin kyllä se menee.
Katleenan laki antaa mahdollisuuden onnistuakin. Molemmista löytyy paljon totuuksia.

Syy, miksi juuri nyt tuli tarvetta kirjoittaa aiheesta, on se, että jälleen pari päivää sitten facebookissa asiasta keskusteltiin. Varsinkin siellä erilaisissa ryhmissä päivittäin törmää kommenttiketjuihin, joiden sanoma on haksahtanut täysin pois alkuperäisestä aiheesta. Tuskin kukaan enää muistaa mikä oli pointti kun ketju alkoi. Ykskaks se on ryöpsähtänyt sättimiseksi, aliarvioinniksi, oman minän erinomaisuuden esilletuomiseksi ja ties miksi.

-Alkutilanne voi olla vaikkapa kysymys "mikä tämä kasvi on" ja kuva kasvista. Kommenteista saattaa löytyä hyvinkin pian "KVG" tai jotain vastaavaa. Miksei voi vain tyytyä kauniisti kertomaan mikä kasvi on kyseessä jos sen tietää ja ellei tiedä niin ei tarvitse kommentoida mitään.
-Alkutilanne voi olla valokuvaussivustolla jonkun aloittelevan harrastajan ottama kuva, jonka hän onnistumisestaan iloisena laittaa näytille. Aina löytyy besserwissereitä, jotka lyttäävät niin kuvan kuin kuvaajankin, kuvanottovälineestä nyt puhumattakaan. Neuvoja toki tietysti voi ja saakin antaa, mutta siihen löytyy myös kauniita ja arvostavia tapoja.

Näitä esimerkkejä löytyy helposti vaikkei koko elämä facessa roikkumista olisikaan. Tottakai on myös kannustavia ja ihailevia kommentteja, mutta miksi yhä useammin löytyy niitä ikävämpiä?
Kumpikaan ei maksa mitään, kannustava kommentti tai ikävä kommentti. Voisiko valita sen kauniimman vaihtoehdon tai jättää kokomaan kommentoimatta?

Kaiken kukkuraksi tuo samainen ilmiö näyttää lisääntyvän ihan livenäkin ympärillämme. Erityisesti kaikkien tuntema v-alkuinen sana on ah niin trendikäs ja sitä käytetään  tilanteissa, joihin se ei mitenkään liity. Itsekkin tulee välillä manailtua (en lasten kuullen), mutta sille on joku oikeutus olevinaan. Myönnän, että ruma tapa myös harvemmin käytettynä. Ei niin että kirosana on sidesana joka toisen tai viimeistään joka kolmannen välillä. Olen kyllä sen verran vanhanaikainen, etten hyväksy tv-ohjelmissakaan sellaista täysin tarpeetonta ja yltiöpäistä kiroilua ja huorittelua. Ei minulla nuttura kovin pahasti kiristä, joten saa niitäkin sanoja esiintyä, mutta se ei voi olla itsetarkoitus. Kun se on ohjelmissa täysin sallittua niin tarttuuhan se, varsinkin lapsiin ja nuoriin. En usko jos joku muuta väittää. Siitä tulee ns. normaalia kielenkäyttöä, valitettavasti. Lisäksi jostain syystä varsinkin tuo v-alkuisen elimen nimi pitää sanoa varsin äänekkäästi, likimain huutaen, että varmasti menee perille.
Missä ovat hyvät käytöstavat, jotka joskus olivat niin tärkeitä oppia? Jos jostain syystä ei niitä kotona opetettu niin koulussa takuuvarmasti ja rangaistus seurasi ellei annettuja oppeja noudattanut. Kiroilusta joutui suunpesuun ja se tehtiin aika kovakouraisesti saippualla. Hyvä tai huono, mutta tuskin siitä kenellekään mitään traumoja aiheutui. Saippuan maku suussa kesti aikansa ja muistutti tehdystä virheestä. Tähän ikään (seitsemääkymppiä hipoo) ei ole koskaan tarvinnut katua sitä, että on ollut kohtelias. Ei koskaan.
Sitä olen kyllä katunut, että olen välillä käyttäytynyt hyvien tapojen vastaisesti.

Miksi sitten tuo kamala kielenkäyttö lisääntyy? Onko niin paha olla ja johonkin on purettava? Onko niin helppo somessa huudella nimimerkkien takaa ja jopa omalla nimellään ja kuvallaan? Harvemmin kasvotusten sellaisia ladellaan kuin vaikkapa fb:ssa ja erinäisillä keskustelupalstoilla. Muistammeko vielä sellaiset tärkeät sanat kuin "kiitos" ja "anteeksi" ja "ole hyvä"? Ja jos muistamme niin käytämmekö niitä? Olemmeko tottuneet siihen, että suorastaan hämmennymme jos joku tönäistessään sanookin "anteeksi" eikä "oho" ja senkin tyyliin, että hittojako siinä edessä tunaroit.
Pitäisikö puuttua esimerkiksi kiroilevan ja muutenkin huonosti käyttäytyvän aivan vieraan nuoren tekemisiin? Ehkäpä pitäisi, mutta harva sen tekee. Syynkin jokainen meistä tietää.

En halua yleistää, mutta kyllä olen sitä mieltä, että yleistynyt on tällainen käytös, josta niin helposti mielensä pahoittaa. Mielensä pahoittajan tavoin:  kyllä ei ole kiva se.
 Jotain ihme hapatusta on sekin, ettei voi kehua kun siitä ylpistyy. Voi hyvän tähden! Vaikea tuntuu myös olevan kehujen vastaanottaminenkin. Miten usein kuuleekaan "tää nyt on vaan tämmönen rimpula" tai "ei tää nyt mikään eikä mitään". Mieluummin voisi kiittää kehuista.
Kehumiset ja kannustamiset eivät ole itseltä pois, päinvastoin saa itsekkin hyvän mielen. Miksi helpommin muistamme moittia kuin kiittää? Olen kuullut sanottavan, että ellei tule moitteita niin sen voi ottaa kiitoksena. No joo, mutta kyllä tuo pieni sana "kiitos" silti tuntuu paremmalta.

Kiitos jos jaksoit ihan loppuun saakka lukea kun tämä vähän karasi lapasesta. Piti ihan lyhyesti vaan...

 Miten sinä lukija asian näet ja koet, onko sinulla lääkkeitä tähän?

Muistoja-kirjani

Muistoja-kirjani palasi noin viikko sitten onnellisesti kotiin ensimmiseltä matkaltaan seitsemän eri osoitteen kautta. Olen sitä lukenut jo monta kertaa ja iloinnut siitä, että olette olleet mukana sen sivuja täyttämässä, minulle aarretta luomassa. Aivan parasta on se, että siellä on ihania runoja, on omaa ajatuksen virtaa ja ihastuttavia ja taidokkaita piirustuksia. Kaikki ainutkertaisia!
Itsekkäästi aloitin kirjani näin, muutamalla mieleisellä kuvalla itsestäni ja suuresti rakastamallani "Elämänjuna"-kirjoituksella

Seuraavat kolme sivua, jotka sopivat hienosti jatkoksi omaan kirjoitukseeni, teki Hannele


Seuraavat kolme sivua ovat Uunan piirtämiä ja runoilemia


Eijan kaksi nostalgista sivua, jotka tuovat mieleen lapsuuden muistokirjat

Enkuli (Marjatta) teki kaksi seuraavaa sivua, kauniita runoja ja enkelikiiltokuvia

Maija-Liisan kaunis ja elämänläheinen runo seuraavalla sivulla
Armin ihastuttavia ja taidokkaita piirustuksia kolmella seuraavalla sivulla


Seuraavat kaksi kaunista matka-aiheista sivua teki Saila


Kun näitä katsotte ja luette niin varmasti ymmärrätte miksi tämä kirja on minulle aarre.
Kuitenkin vasta vajaat puolet sivuista on täytetty, joten lähetän mielelläni kirjan uudelle kierrokselle mikäli halukkaita löytyy. Jos innostut asiasta niin ilmoittele s-postiini arja.lavonius(ät)hotmail.com halukkuutesi ja yhteystietosi 15.12. mennessä. Laitan kylläkin kirjan liikenteeseen vasta jouluruuhkan jälkeen.

Lupasin arpoa jotain mixed media-aiheista osallistuneiden kesken. Tein tällaisen kirjan, jonka voittaja voi käyttää ja täyttää haluamallaan tavalla omilla muistoillaan. Sisällä on 25 kartokilehteä.




Arvonta suoritettiin siis seitsemän osallistujan kesken. Mieheni toimi onnettarena ja nosti pipostani...
Onnea Armi!
 Vielä kerran lämpimät kiitokset ja halaukset teille kaikille :)